29.3.2012

Eräänä keskiviikkoaamuna...


28.3.2012
Herätys aamulla kello 5. Suihku, aamupala ja laukkujen sulkeminen. Kyyti odotti jo ulkona, kaikki valmiina ja nokka kohti lentokenttää. Hellu kirjoitti osoitelaput matkalaukkuihin sillä aikaa, ku kävin vessassa(lentokone vessat ei järin houkuta). Ei muuta, ku check-in:iin. 

Omaa vuoroa odotellessa (edellä oli yksi nainen) surkuteltiin viereiselle tiskille myöhässä tullutta ladyä, jonka kohtaloksi koitui lennolta myöhästyminen. "Ton takia just on parempi olla ajoissa paikalla." Ojensin liput ja hellu passit tiskin tätille.

"Te olette matkalla Budapestiin?"
"No niin me oltiin ennen, ku Malev meni konkkaan ja perui meän liput. Eli ollaan menossa vaan Helsinkiin."
"Kyllä teidän liput Budapestiin on aivan kunnossa."
"Siis mitä? Ollaanko me menossa Unkariin?"





To be continued...

21.3.2012

Voi isä minkä teit!

Olen ollut niin onnekkaassa asemassa, että olen saanut kaksi kappaletta kannustavia vanhempia. He ovat tukeneet ja olleet läsnä minun elämäni eri vaiheissa. Olen syntynyt rakkaudesta ja saanut elää rakkaudessa. Se on korvaamaton asia. Sen rinnalla ei tutkinnot, raha ja sosiaalinen status merkitse mitään.

Vanhemmiltani olen saanut hyvät eväät elämään. Arvot, jotka kantavat ja ohjaavat valinnoissani. Vapauden toimia ja ajatella itsenäisesti. Rohkeuden etsiä omaa suuntaani. Turvallisen paikan, kodin, jonne palata aina niin halutessani.

Teini-ikäisenä en välttämättä antanut suurta arvoa asetetuille rajoille, mutta ikä on opettanut niiden olleen rakkautta. Äkkiseltään sitä ajattelisi, että rakkauden vastakohta olisi viha, mutta sehän onkin välinpitämättömyys. Välinpitämättömyys voi syödä ja vääristää nuoren maailmaa ja luoda vaikeat olosuhteet selviytymiselle ja itseksi kasvamiselle.

Tarkoitus oli siis esitellä isäni taitavien käsien tuotoksia, mutta myös nämä sanat tahtoivat ulos.

"Hei iskä, voisitko tehdä sellasen puujutun sohvan käsinojalle?"
Nähtiin tämänlaisia alustoja vai miksi niitä nyt kutsuis, ku etsittiin sohvaa. Olivat kauhean kivoja, mutta törkeän hintasia. "Iskähän varmaan osais tehä tollasen meille".

Reipas pari vuotta sitten muutettiin hellun kanssa yhteen ja löydettiin kirpparilta meille passeli ruokailuryhmä. Luonnollisesti se oli nähnyt elämää melkoisesti, joten iskä irrotti kannen jaloista ja antoi sille uutta pintaa.
Pöydän reuna on hauskan "rypyläinen".

Tuolien muotokieli puhutteli meitä.


Uusi tasainen pinta jätti naarmut, kolot ja kahvikupeista tulleet rinkulat unholaan.


Mamma verhoili tuolit hellun valitsemalla kankaalla. Minun hullutusta oli laittaa kahteen tuoliin sama kangas toisinpäin.

Leivonta-alusta tuli ajankohtaiseksi "uuden" pöydän pinnan suojelemiseksi.
"Iskä, tekisitkö mulle samanlaisen alustan, ku äitillä?"
Höpö Hallissa tai jossain vastaavassa katalogissa oli kerran myytävänä sellanen hauska avoin hyllytsydeemi. Siitä me saatiin ajatus vinyylihyllystä, jossa hellun vinyylit olisi hyvässä säilytyksessä ja vielä kauniisti.
"Iskä, tekisitkö meille sellasen hyllyhommelin?" 
"Voinhan mie tehä, ku annatte piirrustuksen ja mitat."

Tuli niin hieno, etten osannu edes ajatella.
"Iskä, tekisitkö mulle semmosen kehyksen, johon mahtuu kaksi ihmistä vierekkäin?" :D

Yleensä alkuperäinen idea tahi hullutus tulee minulta, mutta sitä pohditaan koko perheen voimin. Mietitään mittoja, materiaaleja ja järkevintä toteutusta. Iskä sitten toteuttaa ja raportoi meitä vaiheista. Lopputulosta sitten yhdessä ihmetellään ja ihastellaan.

13.3.2012

Lasipurkit

Tämä löytyi kirpparilta eilen ja sai sisäänsä eri kirppareilta kerätyt kahvikupit.

Siellä ne kauniisti odottavat, että kynttilän teko projekti käynnistyy.

Pienempi lasipurkki löytyi Tampereen reissulta ja sen sisälmys vaihtui kynttilästä pieniin vuokiin.

8.3.2012

Ihan pränikkä

Tai ainaki melkein on meän kirpparilöydöt tältä viikolta.

 Kauniit peltipurkit. Isän äidillä oli näitä keittiössä.
Kirjoituspöytä 40-luvulta, kerrottiin hintalapussa.

Kivat vetimet niin laatikoissa..

kuin kaapeissakin.
Nyt häätyis päättää, että pistetäänkö pöydän pinnat uusiksi, vai jätetäänkö tällaiseksi. Mitä mieltä sinä olet? Alammako entisöintihommiin, vai kannammako sisälle?


EDIT. Päätimmä, että nautimme kirjoituspöydän patinasta ainakin kesään saakka, jolloin sen entisöinti on huomattavasti miellyttävämpää. Nyt täytyy malttaa odottaa, että se saadaan Ouluun saakka. Meijän autossa, ku ei ole peräkoukkua, että saatais peräkärryllä tuotua.

5.3.2012

Äänitaulu

Tai akustiikkalevy, kuten koko muu maailma ne tuntee. Ne auttaa kummasti kaikumisen kanssa, varsinki tällasissa kevyesti kolkoissa opiskelija-asunnoissa. Olo on kummasti kotoisampi, ku ääni ei poukkoile seinistä vaan asettuu lämpimänä ja pehmeänä korvakäytäviin.

Viime kerralta opittiin jo ettei normi niittipyssy kestä meän menossa, joten kompura kehiin vaan!


Alimpana kangas, sitten itse akustiikkalevy ja päälimmäisenä kovalevy.

Kangaskaupan myyjän vinkistä (Signe Rovaniemellä, sieltä on löytyny kankaat jo teininä) päällystettiin levyt yksivärisellä kankaalla ja kiinnitettiin eristä kankaasta päälle tuleva kaistale omilla niiteillä. Näin päällimmäisen kaistaleen voisi tulevaisuudessa vaihtaa halutessaan! Huippu idea ja samointein käyttöön. 

Ensin siis yksivärinen kangas kiinni ja sitten "värisuikale" siihen päälle.
Ompelukonetta ei tässä projektissa tarvittu. Silitysrauta hoiti senki hommat.
Työnjako tässä projektissa meni niin, että mamma asetteli kankaan, pappa niittasi, minä leikkasin ja silitin kankaat, hellu käsitteli ja tulosti kuvia veljelleni tuleviin äänitauluihin. Neljän ihmisen kesken tehtiin neljä taulua vajaaseen neljään tuntiin.

Taulut omalla paikallaan makuuhuoneessa.

Hellun keksimät kankaat. Tummaa ja yksinkertaista hänelle, ja ruusuista ja romanttista minulle.

3.3.2012

Tee-se-itse päiväpeitto

Me löyettiin viime viikolla kirpparilta päiväpeite.

Tykästyttiin pinnan kuviointiin ja kermaiseen väritykseen.
Se vain sattu olemaan liian kapea, kuten kuvastaki näkkee.

Samaisella kirpparilla oli myös verhoja ja sieltä löytyi päiväpeitteen kanssa samansävyinen kappa.
Kiiltävää satiinia? Hmm..mielenkiintoista..
"Mitäpä jos nämä kaks yhistäis? Miltähän se näyttäis?"
Kasaria, ysäriä? Ehkä jotain niiden väliltä..
Hmmm...aika kiva!
Vähän semmonen kermakakkumainen fiilis.
Pitää antaa silmälle aikaa tottua. Ainaki on itse tuunattu ja siksi ainutlaatuinen. Eikä ollu hinnalla pilattu setti (päiväpeite 8,90€ + kappa 6,90€ = 15,80€). Melko edukas, ku ne valmis peitot, jotka olis meille kelvannu oli hintahaarukassa 80-120€.

Mie luulen, että toi toimii oikein hyvin jahka saan makuuhuoneen muut jutut sille kaveriksi..on sopivan neutraali, että pääsee leikkimään muilla elementeillä..